A Lesson Never Learned

Oh yes I do! 

Kirjoittamisesta onkin vierähtänyt jo pitkä tovi. Oon huomannut, että moni ihminen kirjoittaa blogia nykypäivänä ja ehkä se on ollut se syy, miksi mä en sitä enää nykysin tee. En osaa sanoa. Ehkä oon vaan liian laiska?

No mutta, elämäni on muuttunut todella paljon sen jälkeen kun tämän kyseisen blogin alotin. Työ on vaihtunut ja myös asuinpaikka sun muut. Onneksi suurin osa ystävistäni on pysynyt vierelläni. 

Tänä vuonna täytän 20 vuotta (kyllä, kohta kolkuttelee ovelle jo kahenkympinkriisi), työskentelen vartijana ja käyn SATS:illa salilla. Olen sinkku ja pidän siitä, vaikkakin välillä yksin oleminen on todella yksinäistä. Eipähän tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään mistään tai kenestäkään. Asun ystäväni entisen poikaystävän kanssa _kämppiksinä_ saman katon alla. Ei, meidän välillämme ei ole koskaan ollut mitään, ja ei, ei koskaan tule olemaankaan mitään kaveruutta enempää. 

Oon laihtunut on/off meinigillä 10 kiloa. Välillä pudotan painoa, välillä se taas jostain kumman syystä nousee (tietenkään syynä ei ole alkoholi ja roskaruoka, pfft!), välillä oon kuunnellut jäätävää purkkapoppia tai seiniä tärisyttävää bassot täysillä drum and bass:ia. Nyt taas vaihteeksi elän uudelleen musiikillisesti takana olevia emo vuosia soittaen My Chemical Romancea tai Billy Talentia. Ihan miltä musta tuntuu. Salilla tykkään soittaa kissatappoheviä, koska oon huomannut, että parhaimman treenin saan itelleni aikaiseksi kun on pieni agre päällä. 

Tykkään stressata (pöh, kukapa siitä nyt oikeasti tykkäisi) paljon kaikesta turhasta ja välillä taas en stressaa mistään, edes semmoisista asioista joista ehkä pitäisi. Elämäni on todella tasapainotonta ja pidän siitä semmoisenaan. Se tuo tiettyä jännitystä ja erilaisuutta. Vihaan ihmisiä ja heidän asenteitaan, kun he elävät todella tasapaksua ja tylsää elämää. Okei joo, ehkä se heidän elämä ei oo heille tasapaksua ja tylsää, mutta mun silmissä se on. Live a little! 

Rakastan riskien ottamista, mutta vihaan niiden seurauksia, varsinkin jos pitää ottaa vastuu omista teoistaan.. Riippuu toki, että mitä on tehnyt. Oon kuitenkin omasta mielestäni aika vastuuntuntoinen ja lainkuuliainen nuori (tai siis niinhän kaikki ajattelee itsestää, eikö?). 

Enemmän tai vähemmän vihaan itseäni ja muita ihmisiä, mutta onneksi se on normaalia kaikkien keskuudesta. Kaikkia ei voi rakastaa ja kaikkia ei voi vihata. 

Katsellaan taas,
Alexa