Shirtsleeves

Muutama kuukausi on taas päässyt vierähtämään, eikä se välttämättä ole ihan huonokaan asia. Monia asioita on päässyt tapahtumaan ja unohtumaan, mutta onnellisuudessa eletään tällä hetkellä. Keikoilla on taas vietetty paljon aikaa, uusia ystäviä oon saanut jakamaan elämää kanssani, sekä romanssejakin on ollut. 


Joulu on nyt vietetty ja krapulaa edelleen kärsitään, tosin, itseäni saan syyttää. Kolmen päivän putki ei ole enää ihan normaalia, edes 20 vuotiaalle, varsinkaan, jos musta on kysymys. Muutamaan otteeseen pelkäsin pumpun leikkaavan kiinni, mutta siltä onneksi vältyttiin, vaikka päivystyksessä jouduinkin joulupäivänä pyörähtämään! 


Aattona olin ystäväni kanssa hänen luonaan katselemassa Kummelia ja syömässä mitä maukkainta jouluruokaa! Saman päivän iltana siirryin Itä-Helsingin kauneimpaan paikkaan (lue: Kontulaan) Jassin luokse, jonne myös Reetta (pääset blogiin tästä) oli saapunut. Nautittiin toistemme mitä mahtavimmasta seurasta. Ystävämme viini, vodka, kalja ja koskenkorva pitivät meidät erittäin hilpeinä, lämpiminä ja mukavina koko illan ajan, kunne nukkumatti saapui. 

Jouluruoka

Jassi, Reetta, Minä

Joulupäivänä oli tarkoitus mennä illalla laulamaan karaokea keskustaan ja olla tee linjalla. Toisin kävi. Karaokea laulettiin, mutta teen juonti jäi suhteellisen vähälle. Tuttuja saapui paikalle ripotellen ja pilkun tullessa suuntasimme kohti Henry's Pubia, jossa olikin yllätykseksi esiintymässä TOMMI LÄNTINEN. Via Dolorosa raikasi pubissa, kun koko yleisö huutaa kertosäettä. Livemusiikkia parhaimmillaan. 

Löysin pubin parhaimman paikan!

Perjantaina kävin koluamassa ystäväni Joannan (pääset blogiin tästä) vaatteita ja meikkejä läpi, jos sieltä sattuisi löytymään jotain itselle mieleistä. Löytyi ehkä vähän liikaakin.. Meikkejä tarttui muovikassillinen mukaan ja vaatteita puolikkaan jätesäkin verran! Mihin mä saan nämä kaikki mahtumaan?! 

Meikkejä, joita raahasin Joannalta kotiin. Omia seassa.

Lopuksi tahtoisin viihdyttää teitä muutamalla vessaselfiellä, joita otimme joulupäivänä Jassin kanssa. 

Nauttikaa.

AnnaK

AnnaK

Loosister

ps.

Ordinary People

Huh! Tästäpäs on aikaa. Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua yhtikäs mitään, ainoastaan perus facebookit ja twitterit on ollut kovassa kulutuksessa. Jospa sitä nyt sitten kuulumisia kertoisi, niinkö? 

Tuntuu, että elämässä ei viimeisimmän postauksen jälkeen ole tapahtunut yhtikäs mitään, mutta onhan siellä! Ollaan vietetty tortillailtaa ystävien kesken, ollaan käyty Bar Bäkkärissä muistelemassa vanhoja aikoja ja mitä kaikkea sitä onkaan tullut mokaitua ja dokailtua. Linnanmäelläkin kerkesin käydä äidin kanssa. Ai niin! Olin ensimmäisen kerran laivalla kahdeksaan (!!!!!) vuoteen! Reissu pelotti aivan tajuttoman paljon, koska osaan olla suhteellisen holtiton humalassa.. Hengissä kuitenkin selvisin (tosin en ilman morkkista). Sitä on tullut taas itkettyä ja naurettua, hetki menty ylämäkeä ja toinen hetki taas alamäkeä. Mitäs se elämä olisi ilman epätasaisuutta? 

                             Reetan ja Essin kanssa Radio Rock risteilyllä

Samu myös menossa mukana!

Bar Bäkkäri ja vuosien takainen ystävä Milena

Tortillailta ja viinit

Viime aikoina olen taas oppinut arvostamaan sitä, kuinka ihania ja tärkeitä mun ystävät on mulle. Ilman heitä, en varmastikaan osaisi edes hengittää. Hukkuisin murheisiini ja ylianalyyttiseen ajatusmaailmaani. Odotan taas viikonloppuja ja uusia laivareissuja, keikkoja joita marraskuu on täynnä, sekä ensi kesän festareita. Kuinka mä niitä reissuja kaipaankaan! Omia keikkoja odotan myös, sekä treenejä. Odotus on pitkä ja jännittävä, mut kyllä sekin vielä palkitaan. 

Pidän teidät ajantasalla! 

We're just ordinary people
We don't know which way to go
Cuz we're ordinary people
Maybe we should take it slow

But You're On To Me And All Over Me

Mulla on ollut tässä viime aikoina aika raskasta. Mä oon saanut tietää itsestäni asioita, jotka mä olen sulkenut pois mun muisoistani pienenpänä. Mä kerron tästä aiheesta sitten lisää myöhemmin, kun oon itse saanut käsiteltyä asian ja siitä on helpompi puhua ja kirjottaa. 

Oon ollut tosi hukassa viimeisen kuukauden aikana. En oikeen tiedä mitä haluan, mitä tarvitsen tai minne tadon mennä. Tulevaisuus on mulle mahdoton käsite. On jotenkin tullut semmonen fiilis, että en eläisi kauemmin tässä maailmassa kun vain 25 vuotta. Siihen on onneksi vielä viisi vuotta aikaa. En siis sano, että riistäisin itseltäni henget viiden vuoden päästä, ei, vaan semmonen kutina on ollut aina, että mun elämä loppuu siihen, tavalla tai toisella. 

Mun elämäni on todella tasapainotonta, enkä oikein osaa sanoa, että pidänkö tästä tämmöisenään vaiko en. Luulen, että tasapaksu elämä olisi tylsää, mutta enhän mä sitä voi tietää, ellen koskaan kokeile? Jotenkin tuntuu, että junnaan vaan paikoillani koko ajan. Käyn töissä, oon kotona, nään kavereita, käyn keikoilla, juon satunnaisesti alkoholia yms. Monen mielestä tossakin on jo todella paljon aktiviteettia normaaliin arkeen, mutta mulle toi on ihan liian vähän. Tarviin jotain uutta ja jännää! Oon ollu nyt kohta kaksi vuotta sinkkuna, ehkä mä kaipaan sitä toista ihmistä ja sen tuomaa läheisyyttä ja tunnekuohua? En osaa sanoa. 

Sen tiedän, että siinä vaiheessa kun mä löydän sen "oikean" jonka kanssa voisin ryhtyä perustamaan parisuhdetta, niin työnnän hänet pois. Mitä mä oikein pelkään siinä toisessa, että en suostu päästämään lähelle? Menettämistä. Sitä mä pelkään kaikista eniten. Oon menettäny elämäni aikana ihan liian monta tärkeää ja läheistä ihmistä, enkä halua kokea sitä enää uudelleen. Kuvittelen, että mikäli en päästä ketään enää lähelleni ja he poistuvat elämästäni, että se ei sattuisi. Kyllä se silti sattuu, mutta vähemmän kun joku oikeasti läheinen ja rakas ihminen lähtisi. En vaan tiedä kuinka kauan jaksan enää tätä.

Oon tottunu olemaan yksin, sinkku, oman onneni neiti. Vaikeaa jakaa asioita toisen kanssa ihan eri tavalla, mihin on tässä kahdessa vuodessa jo tottunut, mutta silti tämä kyllästyttää. Pelkään jääväni yksin. Haluun tuntea edes kerran elämässäni kunnon rakkauden, sellaisen jossa eletään täysillä yhdessä, tehdään kaikkea hullua, annetaan toistemme rakastua. Ehkä mä vaan unelmoin taas turhaan.

Jos oot rakastunut, haluat rakastua, sua rakastetaan, oot rakastanut, niin kerro se mulle kommentiboksiin!

Rakkaudella,
Alexa

I live here on my knees as I 

Try to make you see that you're 

Everything I think I need here on the ground

These Colours Don't Run

Huhhuh, olipahan taas viikonlopetus! Se sisälsi hauskan pitoa, ystäviä, naurua, ahdistusta, pikkudraamaa, juttelua, pussailua, musiikkia, keikkaa, alkoholia, laulamista ja enemmän toisiin tutustumista.

Oltiin Essin, Reetan ja Teemun kanssa perjantaina alottelemassa ja laittautumassa Virgin Oil. Co:n luotsaamaan MEDEIA:n keikkaan. Keikka oli mahtava, vaikka en siitä hirveesti mitään muistakaan. Olin ostanut kaksi bändipaitaa, mutta kumpikaan niistä ei ollut edellä mainitun. Onnistuin siis tässäkin ihan tajuttoman hyvin! Virginistä jatkoimme sitten Bäkkärille joka ei varmasti yllättänyt ketään vieläkään. Sieltä sitten jatkoimmekin erittäin humaltuneina matkaamme mäkkärin kautta Kannelmäkeen Essin luokse jatkoille. Porukkamme oli tuplaantunut jo siinä vaiheessa, mutta silti olin laimea ja menin nukkumaan heti ruoat syötyäni.

Me parhaimmat!

Lauantaina herättiinkin kaikki siinä 11 aikoihin aamupäivällä, kun Essi meni vessaan. Kukaan ei oikeen nukkunut kummosemmin sen jälkeen, paitsi nää miehet. Teemu ja Sami veti sikeitä ihan vähän väliä ja me tyttöjen kanssa kateltiin MTV:lta GirlCode sarjaa ja naurettiin kaiken maailman ganstapeniksille, sekä gyne jutuille. Oli kyllä hauskaa. Kundien lähdön jälkeen ruvettiin sitten käymään edellisen illan tapahtumia läpi ja taas naurettiin vähän lisää.

Päästiin liikkumaan tyttöjen kanssa kauppaan vasta joskus kuuden aikoihin illalla ja sitten aloitettiinkin jo valmistautuminen iltaa varten. Meikäläinen tanssii ja laulaa suihkussa siideri kädessä, Reetta kattoo vierestä samalla kun suoristaa hiuksiaan ja Essi naureskelee tilanteelle ruokailutilassa, kun yrittää meikata. Onneksi tilanteesta ei ole kuvia.

Lauantailook, kuvassa päällä otinen keikalta ostetuista paidoista

Sunnuntaina olikin maailmanloppukrapula ja tein ihan oikeasti henkistä kuolemaa. Maattiin sohvalla kaikki ja syötiin. Yhdessä vaiheessa en pystynyt edes nousemaan sohvalta, koska pelkäsin, että oksennan mun ähkyni ulos. Olispa ainakin helpottanu oloa, mutta ei välttämättä sitä hajua. Ens viikonlopun voisikin olla sitten vesiselvänä ja rauhassa kotona, eikö?

Viikon alkuja,
Alexa

Under And Over It

Viikonloppu meni taas niin, että hurahti! Siihen mahtui paljon kaikkea mukavaa ja ei niin mukavaa!

Perjantaina oltiin Essin ja Reetan kanssa katsomassa Gloriassa Primary Target:in keikkaa, joka oli aika huikea! Niskat on vieläkin jumissa keikan tiimoilta, mutta ehkä nää tästä vielä aukeavat. Hiuksia ja päätä tuli heiluteltua ja alkoholia nautittua, uusiin ihmisiin tutustuttua ja ehkä pienesti myös ihastuttua. Humalluin todella nopeasti (niinkuin yleensäkin), niin suuntasin suhteellisen aikaisin jo kotiin päin.

Lauantaina tulikin nukuttua koko päivä, koska heräsin päivällä yhden aikoihin vielä humalassa... Eli siis perjantai meni odotettuakin paremmin! Illalla sitten suunnattiinkin Hertan ja Essin kanssa taas viihteelle päin. Hauska ilta oli silloinkin. Kukaan ei varmaankaan ylläty jos mainitsen, että oltiin Bäkkärillä ja tanssimassa tyhjällä tanssilattialla tyttöjen kanssa Asking Alexandrian tahtiin? Hyvä.

Sunnuntaina tulikin sitten vaan jumitettua kotona ja mietittyä kaikkea, että mitä taas tuli tehtyä viikonlopun aikana. Piti suunnata vielä illan aikana Espooseen töissä käymään, jotta sais työvaatteet kotiin pesuun. Reissuun menikin sitten tunnin verran ja senkin koko ajan juorusin puhelimessa ystäväni Paulan kanssa. Eipähän tarvinnut miettiä omia asioita yksin omassa päässään, vaan sai sekoitettua samalla toisen pään.

Ah, kuvan laatu on mitä parhainta. Kuvassa mukana Essi.

Tää viikko on alkanu ihan sutjakkaasti. Töitä tehdessä ja maanantaina 2,5h kävelylenkin merkeissä ja vielä mahtavimmassa seurassa. Olisi ehkä kyllä pitänyt pukea vähän enemmän päälle, kuin pelkät leginssit tonne kävelylle.. Housut pois jalasta ottaessani huomasin, kuinka tulen punaiset mun jalat oikeen ovatkaan, ja eikuin kuumaan suihkuun mars. Siinä menikin sitten hetki ennen kuin sain taas normi tunnon ja ruumiinlämmön laskeuduttua jalkoihini. Hups!

Tänään olisi luvassa poliisiasemalla käymistä, ripsihuoltoa, äidin treffaus, sekä jännittelyä!
Pistin toissa päivänä hakemuksen vetämään Kaaoszinelle ja sieltä tulikin aika nopeasti päätoimittajalta vastaus. Pyysi laittamaan koearvostelun albumista ja tein työtä käskettyä. Eilen lähetin sen hänelle ja nyt sitten odotellaan vastausta, että oliko se sysipaska vai julkaisu kelpoinen. Apua! Uusi kaverini Mirppu, joka on ihan huippu mimmi, tsemppaa mua ja rauhottelee mua koko ajan asian tiimoilta ja kiitos siitä (Mirpun blogia voit seurata tästä)!

Tämän hetken fiilikset huokuvat kuvasta.



Näillä mennään ja viikonloppua odotellaan taas,
Alexa

Even If You Win, You're Still A Rat

Tänään iski sitten ylläri vapaapäivä! Kelpaa. Saanpahan tiskata ihmisten aikaan, enkä myöhään yöllä. Tänään tuli vietettyä aikaa salilla muutama tunti ystäväni Reetan kanssa. Käydään yhdessä Espoon Ison Omenan SATS:illa. Jos joku on ajatellut liittyvänsä salille, niin suosittelen SATS:ia enemmän kuin mitään muuta!

Elixialla kävin muutaman vuoden, mutta jotenkin se ei kolahtanut. Mulle on jokseenkin tärkeää se, että mimmoista porukkaa siellä salilla käy. Jos porukka on nokkavia ja kattoo todella paljon päästä varpaisiin nenä pystyssä, niin fuck you man, mä vaihdan salia. Mä en mee salille näyttämään hyvältä meikit naamassa ja ykkös salivaatteet päällä. Meen sinne vaikka pieru verkkareissa jos musta siltä sattuu tuntumaan. 

Salilla ollessani en pahemmin huomioi muita ihmisiä. Kattelen tasan tyhjyyteen ja pistän kissantappohevin soimaan iLuuristani ja raivo treeni päälle. Isossa Omenassa käviät on tosi mukavia ja epäitsekkäitä. Hymyilee ja moikkailee, vaikka ei olisikaan koskaan aikaisemmin tavattu. Jos jokin näyttää menevän tosi pieleen treenissä, niin ne tulee auttamaan. Apuakin voi kysyä, ilman, että tulisi arvostelevia ja tuomitsevia katseita takaisin. Henkilökuntakin on ihan huippu! Tulee välillä kyselemään, että kuinkas treeni sujuu ja tarviiko apua jossain tai onko tullu jotain kysyttävää mieleen tms. En kyllä SATS:ilta vaihda pois! 

Nyt katkes totaalisesti ajatus.. 

Seuraavaan kertaan siis,
Alexa

A Lesson Never Learned

Oh yes I do! 

Kirjoittamisesta onkin vierähtänyt jo pitkä tovi. Oon huomannut, että moni ihminen kirjoittaa blogia nykypäivänä ja ehkä se on ollut se syy, miksi mä en sitä enää nykysin tee. En osaa sanoa. Ehkä oon vaan liian laiska?

No mutta, elämäni on muuttunut todella paljon sen jälkeen kun tämän kyseisen blogin alotin. Työ on vaihtunut ja myös asuinpaikka sun muut. Onneksi suurin osa ystävistäni on pysynyt vierelläni. 

Tänä vuonna täytän 20 vuotta (kyllä, kohta kolkuttelee ovelle jo kahenkympinkriisi), työskentelen vartijana ja käyn SATS:illa salilla. Olen sinkku ja pidän siitä, vaikkakin välillä yksin oleminen on todella yksinäistä. Eipähän tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään mistään tai kenestäkään. Asun ystäväni entisen poikaystävän kanssa _kämppiksinä_ saman katon alla. Ei, meidän välillämme ei ole koskaan ollut mitään, ja ei, ei koskaan tule olemaankaan mitään kaveruutta enempää. 

Oon laihtunut on/off meinigillä 10 kiloa. Välillä pudotan painoa, välillä se taas jostain kumman syystä nousee (tietenkään syynä ei ole alkoholi ja roskaruoka, pfft!), välillä oon kuunnellut jäätävää purkkapoppia tai seiniä tärisyttävää bassot täysillä drum and bass:ia. Nyt taas vaihteeksi elän uudelleen musiikillisesti takana olevia emo vuosia soittaen My Chemical Romancea tai Billy Talentia. Ihan miltä musta tuntuu. Salilla tykkään soittaa kissatappoheviä, koska oon huomannut, että parhaimman treenin saan itelleni aikaiseksi kun on pieni agre päällä. 

Tykkään stressata (pöh, kukapa siitä nyt oikeasti tykkäisi) paljon kaikesta turhasta ja välillä taas en stressaa mistään, edes semmoisista asioista joista ehkä pitäisi. Elämäni on todella tasapainotonta ja pidän siitä semmoisenaan. Se tuo tiettyä jännitystä ja erilaisuutta. Vihaan ihmisiä ja heidän asenteitaan, kun he elävät todella tasapaksua ja tylsää elämää. Okei joo, ehkä se heidän elämä ei oo heille tasapaksua ja tylsää, mutta mun silmissä se on. Live a little! 

Rakastan riskien ottamista, mutta vihaan niiden seurauksia, varsinkin jos pitää ottaa vastuu omista teoistaan.. Riippuu toki, että mitä on tehnyt. Oon kuitenkin omasta mielestäni aika vastuuntuntoinen ja lainkuuliainen nuori (tai siis niinhän kaikki ajattelee itsestää, eikö?). 

Enemmän tai vähemmän vihaan itseäni ja muita ihmisiä, mutta onneksi se on normaalia kaikkien keskuudesta. Kaikkia ei voi rakastaa ja kaikkia ei voi vihata. 

Katsellaan taas,
Alexa