These Colours Don't Run

Huhhuh, olipahan taas viikonlopetus! Se sisälsi hauskan pitoa, ystäviä, naurua, ahdistusta, pikkudraamaa, juttelua, pussailua, musiikkia, keikkaa, alkoholia, laulamista ja enemmän toisiin tutustumista.

Oltiin Essin, Reetan ja Teemun kanssa perjantaina alottelemassa ja laittautumassa Virgin Oil. Co:n luotsaamaan MEDEIA:n keikkaan. Keikka oli mahtava, vaikka en siitä hirveesti mitään muistakaan. Olin ostanut kaksi bändipaitaa, mutta kumpikaan niistä ei ollut edellä mainitun. Onnistuin siis tässäkin ihan tajuttoman hyvin! Virginistä jatkoimme sitten Bäkkärille joka ei varmasti yllättänyt ketään vieläkään. Sieltä sitten jatkoimmekin erittäin humaltuneina matkaamme mäkkärin kautta Kannelmäkeen Essin luokse jatkoille. Porukkamme oli tuplaantunut jo siinä vaiheessa, mutta silti olin laimea ja menin nukkumaan heti ruoat syötyäni.

Me parhaimmat!

Lauantaina herättiinkin kaikki siinä 11 aikoihin aamupäivällä, kun Essi meni vessaan. Kukaan ei oikeen nukkunut kummosemmin sen jälkeen, paitsi nää miehet. Teemu ja Sami veti sikeitä ihan vähän väliä ja me tyttöjen kanssa kateltiin MTV:lta GirlCode sarjaa ja naurettiin kaiken maailman ganstapeniksille, sekä gyne jutuille. Oli kyllä hauskaa. Kundien lähdön jälkeen ruvettiin sitten käymään edellisen illan tapahtumia läpi ja taas naurettiin vähän lisää.

Päästiin liikkumaan tyttöjen kanssa kauppaan vasta joskus kuuden aikoihin illalla ja sitten aloitettiinkin jo valmistautuminen iltaa varten. Meikäläinen tanssii ja laulaa suihkussa siideri kädessä, Reetta kattoo vierestä samalla kun suoristaa hiuksiaan ja Essi naureskelee tilanteelle ruokailutilassa, kun yrittää meikata. Onneksi tilanteesta ei ole kuvia.

Lauantailook, kuvassa päällä otinen keikalta ostetuista paidoista

Sunnuntaina olikin maailmanloppukrapula ja tein ihan oikeasti henkistä kuolemaa. Maattiin sohvalla kaikki ja syötiin. Yhdessä vaiheessa en pystynyt edes nousemaan sohvalta, koska pelkäsin, että oksennan mun ähkyni ulos. Olispa ainakin helpottanu oloa, mutta ei välttämättä sitä hajua. Ens viikonlopun voisikin olla sitten vesiselvänä ja rauhassa kotona, eikö?

Viikon alkuja,
Alexa

Under And Over It

Viikonloppu meni taas niin, että hurahti! Siihen mahtui paljon kaikkea mukavaa ja ei niin mukavaa!

Perjantaina oltiin Essin ja Reetan kanssa katsomassa Gloriassa Primary Target:in keikkaa, joka oli aika huikea! Niskat on vieläkin jumissa keikan tiimoilta, mutta ehkä nää tästä vielä aukeavat. Hiuksia ja päätä tuli heiluteltua ja alkoholia nautittua, uusiin ihmisiin tutustuttua ja ehkä pienesti myös ihastuttua. Humalluin todella nopeasti (niinkuin yleensäkin), niin suuntasin suhteellisen aikaisin jo kotiin päin.

Lauantaina tulikin nukuttua koko päivä, koska heräsin päivällä yhden aikoihin vielä humalassa... Eli siis perjantai meni odotettuakin paremmin! Illalla sitten suunnattiinkin Hertan ja Essin kanssa taas viihteelle päin. Hauska ilta oli silloinkin. Kukaan ei varmaankaan ylläty jos mainitsen, että oltiin Bäkkärillä ja tanssimassa tyhjällä tanssilattialla tyttöjen kanssa Asking Alexandrian tahtiin? Hyvä.

Sunnuntaina tulikin sitten vaan jumitettua kotona ja mietittyä kaikkea, että mitä taas tuli tehtyä viikonlopun aikana. Piti suunnata vielä illan aikana Espooseen töissä käymään, jotta sais työvaatteet kotiin pesuun. Reissuun menikin sitten tunnin verran ja senkin koko ajan juorusin puhelimessa ystäväni Paulan kanssa. Eipähän tarvinnut miettiä omia asioita yksin omassa päässään, vaan sai sekoitettua samalla toisen pään.

Ah, kuvan laatu on mitä parhainta. Kuvassa mukana Essi.

Tää viikko on alkanu ihan sutjakkaasti. Töitä tehdessä ja maanantaina 2,5h kävelylenkin merkeissä ja vielä mahtavimmassa seurassa. Olisi ehkä kyllä pitänyt pukea vähän enemmän päälle, kuin pelkät leginssit tonne kävelylle.. Housut pois jalasta ottaessani huomasin, kuinka tulen punaiset mun jalat oikeen ovatkaan, ja eikuin kuumaan suihkuun mars. Siinä menikin sitten hetki ennen kuin sain taas normi tunnon ja ruumiinlämmön laskeuduttua jalkoihini. Hups!

Tänään olisi luvassa poliisiasemalla käymistä, ripsihuoltoa, äidin treffaus, sekä jännittelyä!
Pistin toissa päivänä hakemuksen vetämään Kaaoszinelle ja sieltä tulikin aika nopeasti päätoimittajalta vastaus. Pyysi laittamaan koearvostelun albumista ja tein työtä käskettyä. Eilen lähetin sen hänelle ja nyt sitten odotellaan vastausta, että oliko se sysipaska vai julkaisu kelpoinen. Apua! Uusi kaverini Mirppu, joka on ihan huippu mimmi, tsemppaa mua ja rauhottelee mua koko ajan asian tiimoilta ja kiitos siitä (Mirpun blogia voit seurata tästä)!

Tämän hetken fiilikset huokuvat kuvasta.



Näillä mennään ja viikonloppua odotellaan taas,
Alexa

Even If You Win, You're Still A Rat

Tänään iski sitten ylläri vapaapäivä! Kelpaa. Saanpahan tiskata ihmisten aikaan, enkä myöhään yöllä. Tänään tuli vietettyä aikaa salilla muutama tunti ystäväni Reetan kanssa. Käydään yhdessä Espoon Ison Omenan SATS:illa. Jos joku on ajatellut liittyvänsä salille, niin suosittelen SATS:ia enemmän kuin mitään muuta!

Elixialla kävin muutaman vuoden, mutta jotenkin se ei kolahtanut. Mulle on jokseenkin tärkeää se, että mimmoista porukkaa siellä salilla käy. Jos porukka on nokkavia ja kattoo todella paljon päästä varpaisiin nenä pystyssä, niin fuck you man, mä vaihdan salia. Mä en mee salille näyttämään hyvältä meikit naamassa ja ykkös salivaatteet päällä. Meen sinne vaikka pieru verkkareissa jos musta siltä sattuu tuntumaan. 

Salilla ollessani en pahemmin huomioi muita ihmisiä. Kattelen tasan tyhjyyteen ja pistän kissantappohevin soimaan iLuuristani ja raivo treeni päälle. Isossa Omenassa käviät on tosi mukavia ja epäitsekkäitä. Hymyilee ja moikkailee, vaikka ei olisikaan koskaan aikaisemmin tavattu. Jos jokin näyttää menevän tosi pieleen treenissä, niin ne tulee auttamaan. Apuakin voi kysyä, ilman, että tulisi arvostelevia ja tuomitsevia katseita takaisin. Henkilökuntakin on ihan huippu! Tulee välillä kyselemään, että kuinkas treeni sujuu ja tarviiko apua jossain tai onko tullu jotain kysyttävää mieleen tms. En kyllä SATS:ilta vaihda pois! 

Nyt katkes totaalisesti ajatus.. 

Seuraavaan kertaan siis,
Alexa

A Lesson Never Learned

Oh yes I do! 

Kirjoittamisesta onkin vierähtänyt jo pitkä tovi. Oon huomannut, että moni ihminen kirjoittaa blogia nykypäivänä ja ehkä se on ollut se syy, miksi mä en sitä enää nykysin tee. En osaa sanoa. Ehkä oon vaan liian laiska?

No mutta, elämäni on muuttunut todella paljon sen jälkeen kun tämän kyseisen blogin alotin. Työ on vaihtunut ja myös asuinpaikka sun muut. Onneksi suurin osa ystävistäni on pysynyt vierelläni. 

Tänä vuonna täytän 20 vuotta (kyllä, kohta kolkuttelee ovelle jo kahenkympinkriisi), työskentelen vartijana ja käyn SATS:illa salilla. Olen sinkku ja pidän siitä, vaikkakin välillä yksin oleminen on todella yksinäistä. Eipähän tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään mistään tai kenestäkään. Asun ystäväni entisen poikaystävän kanssa _kämppiksinä_ saman katon alla. Ei, meidän välillämme ei ole koskaan ollut mitään, ja ei, ei koskaan tule olemaankaan mitään kaveruutta enempää. 

Oon laihtunut on/off meinigillä 10 kiloa. Välillä pudotan painoa, välillä se taas jostain kumman syystä nousee (tietenkään syynä ei ole alkoholi ja roskaruoka, pfft!), välillä oon kuunnellut jäätävää purkkapoppia tai seiniä tärisyttävää bassot täysillä drum and bass:ia. Nyt taas vaihteeksi elän uudelleen musiikillisesti takana olevia emo vuosia soittaen My Chemical Romancea tai Billy Talentia. Ihan miltä musta tuntuu. Salilla tykkään soittaa kissatappoheviä, koska oon huomannut, että parhaimman treenin saan itelleni aikaiseksi kun on pieni agre päällä. 

Tykkään stressata (pöh, kukapa siitä nyt oikeasti tykkäisi) paljon kaikesta turhasta ja välillä taas en stressaa mistään, edes semmoisista asioista joista ehkä pitäisi. Elämäni on todella tasapainotonta ja pidän siitä semmoisenaan. Se tuo tiettyä jännitystä ja erilaisuutta. Vihaan ihmisiä ja heidän asenteitaan, kun he elävät todella tasapaksua ja tylsää elämää. Okei joo, ehkä se heidän elämä ei oo heille tasapaksua ja tylsää, mutta mun silmissä se on. Live a little! 

Rakastan riskien ottamista, mutta vihaan niiden seurauksia, varsinkin jos pitää ottaa vastuu omista teoistaan.. Riippuu toki, että mitä on tehnyt. Oon kuitenkin omasta mielestäni aika vastuuntuntoinen ja lainkuuliainen nuori (tai siis niinhän kaikki ajattelee itsestää, eikö?). 

Enemmän tai vähemmän vihaan itseäni ja muita ihmisiä, mutta onneksi se on normaalia kaikkien keskuudesta. Kaikkia ei voi rakastaa ja kaikkia ei voi vihata. 

Katsellaan taas,
Alexa